Kunnat odottavat saavansa sote- ja maakuntauudistuksen lakipaketin lausunnoille näinä päivinä.
Kunnallisoikeuden emeritusprofessori Aimo Ryynänen katsoo, että kesäkuisessa muodossaan lakipaketti merkitsisi rajua takaiskua subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteelle ja selvää vallansiirtoa kunnilta keskushallinnolle.
– Kansalaisten kannalta huolestuttavinta on, että päätöksenteko tietyistä sosiaalipalveluista siirtyy kunnista maakunnille. Palvelujen ja päätöksenteon läheisyys on ollut suomalaisen järjestelmän vahvuus.
– Subsidiariteettiperiaatteen mukaan päätösvaltaa ei pidä viedä etäämmäksi kuin on tarpeen. Tähän periaatteeseen Suomikin on sitoutunut hyväksyttyään Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan. Tämä unohtuu uudistuksessa, Ryynänen sanoo.
Ei synny maakuntaitsehallintoa, syntyy maakuntahallinto
Itsehallinnollisen yksikön tunnusmerkkejä ovat vaaleilla valittu päätöksentekoelin, riittävät varat ja riittävä oma harkintavalta. Vain ensimmäinen näistä ehdoista on toteutumassa maakunnan osalta.
– Nyt siirretään merkittävästi valtaa keskushallinnolle. Valtioneuvoston huhtikuinen periaatepäätös sanoo, että maakuntiin kohdistetaan tiukka valtion ohjaus, Ryynänen toteaa.
Emeritusprofessorin mukaan vasta aika näyttää, kuinka tiukaksi valtion ohjaus lopulta muodostuu, sillä ohjausta koskevat pykälät on kirjoitettu lakiehdotukseen varsin väljään muotoon.
– Yleensä se, jolla on rahat, voi kuitenkin lyödä nyrkkiä pöytään.
Ryynänen katsoo, että muutoksessa palataan lähelle 1980-luvun järjestelmää, jossa kuntien piti alistaa kansanterveystyön toimintasuunnitelmansa valtiolle. Valtio löi niihin hyväksymisleimat viran tarkkuudella.
– 1980-luvulta saakka kantavana periaatteena on ollut itsehallinnon vahvistaminen ja päätöksenteon hajauttaminen. Tämä kehitys näyttäisi nyt katkeavan.
Mikä on kunta tämän jälkeen?
Emeritusprofessori ei oikein usko puheisiin, jonka mukaan kunnat olisivat uudistuksen jälkeenkin vahvoja toimijoita, jotka voisivat panostaa oman elinvoimansa kehittämiseen.
– Millähän rahalla siihen kehittämistyöhön panostetaan? Esimerkiksi meillä Orimattilassa veroprosentiksi jää 8,45, kun 12,3 prosenttiyksikköä vedetään päältä pois. Lakisääteisten tehtävien hoitamisen jälkeen kunnalle ei jää juuri mitään.
Kuntakonkaria surettaakin kuntien joutuminen heittopusseiksi uudistusten pyörteissä. Ensin rakennetaan jättikuntia, sitten hetken päästä kunnilta ollaankin riisumassa tehtävät lähes kokonaan. Tulevaisuuden kuntaa pohditaan parlamentaarisessa työryhmässä, mutta se ei Ryynästä lohduta.
– Sote- ja maakuntalait käytännössä määrittävät tarkkaan kunnan ja maakunnan roolit. Mutta toivotaan että kunnat osaavat tässäkin tilanteessa löytää selviytymisen avaimet, kuten ennenkin.
The post ”Raju takaisku läheisyysperiaatteelle” appeared first on Kuntalehti.